Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa pyrki asuttamaan Hämeen ja Savon välisen erämaan, Keski-Suomen, ja  vuoden 1550 jälkeen tulosta alkoi näkyä. Savossa oli puutetta uusista kaskimaista. Nyky-Toivakan Ruuhimäen ja Kankaisten kylän rajamaille tuli ensimmäinen pysyvä asumus vuonna 1552, kun savolainen Pekka Maununpoika Manninen valitsi asuinpaikakseen Leppäsen ja Kankaisen välisen kannaksen. Talon sai nimekseen Kankainen, ja se oli todennäköisesti nykyisen Ranta-Kankaisen talon kohdalla. Uudisasukkaan sukujuuret olivat Suur-Savossa Juvalla. Vuotta myöhemmin Savosta tuli toinen uudisasukas, Paavali Toivakainen, nykyiselle kirkonkylälle ja seuraavalla vuosikymmenellä Hämeestä Esko Huikkonen Huikkoon.

Kun savolaiset uudisasukkaat asettuivat asumaan tälle seudulle, se oli Hauhon eteläisessä kylässä asuvan Olavi Jussinpojan Kangasjärvi-nimistä yhdenmiehen eränautinta-aluetta. Ilmeisesti tämän erämaan länsipuolella oli toinen samanniminen yhdenmiehen kalavesi ja oravimetsä. Sen omisti Antti Heikinpoika Hauhon Hahkialan kylästä. Hämäläiset kävivät tietenkin edelleen entisillä kalapaikoillaan. Omistuskiistat aiheuttivat uudisasukkaiden ja hämäläisten erämiesten välillä toistuvia riitoja. Vuonna 1564 Rautalammin käräjillä hämäläisten oikeudet paikallisiin eräalueisiin lopulta lakkautetiin ja luotiin perusta uuden Rautalammin pitäjän kehitykselle. Uudisasukkaista tuli erämaatilojen haltijoita. Asumattomat erämaat kuningas määräsi kruunulle.

Uudisasutus ja talojen halkomiset lisääntyivät 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella Leppäveden kylässä, johon Ruuhimäki kuului. Kangasniemeltä muutti kaksi miestä perheineen Ruuhimäelle. Toinen oli Stefanus (Tahvo) Hämäläinen poikansa Antin kanssa. Toinen oli Heikki Matinpoika Manninen, joka rakensi Ison-Huikon talon maalle torpan, josta tehtiin kievari vuonna 1790. Torpparilla ja emätalon isännällä oli huonot välit, koska torppari anoi uudistalon perustamista Ruuhimäkeen. Yhden manttaalin suuruinen kruunun uudistalo perustettiinkin vuonna 1798, ja se sai nimekseen Ruuhimäki. Se jaettiin heti kahtia puolen manttaalin kokoisiin osiin, joista  muodostuivat Reivi ja Manninen. Reivi jakautui jo vuonna 1818 kahtia niin, että kumpikin osa oli 1/4 manttaalia. Uuden osan nimi oli Harju. Tilat tulivat talon pojille, Antille ja Matille.

Isojako oli laajakantoinen maanomistusuudistus. Se suoritettiin Kankaisten kylän alueella pitäjän viimeisimpien joukossa. Kankaisten kylä muodostettiin vuonna 1829 jaettaessa vanha Leppäveden maakirjakylä neljään osaan. Isoajakoa varten alue kartoitettiin vuosina 1788, 1806 ja 1835, jotta jakokuntien rajat saatiin vahvistettua. Karttoihin merkittiin tontit, pellot, niityt ja metsät. Sitten maat arvioitiin ja suoritettiin jyvitys, jotta ne voitiin jakaa oikeudenmukaisesti osakasten kesken.

Kankaisten jakokunta ei vastannut alueeltaan Kankaisten maakirjakylää. Jakokuntaan kuului yli 9 000 hehtaaria maata, ja siihen liitettiin Kankaisten sotilasvirkatalo, Ruuhimäen talo ja Toivakan maakirjakylään kuuluneet Iso-Huikko ja Vähä-Huikko. Jakotoimitukset suoritettiin vuosina 1839 -1840. Niiden tarkoituksena oli, että kunkin osakkaan saamat maat olisivat yhtenä isona lohkona.

Talot saivat isossajaossa näillä seuduilla noin 600 – 1700 tynnyrinalaa eli noin 300 – 850 hehtaaria maata. Ruuhimäen taloille tuli vielä osuuksia Lapinjoen ja Keskisen Lapinjärven niittylohkoista. Ruuhimäessä olivat talot Kankainen, jonka rekisterinumero oli 1, ja  talo numero 2, Ruuhimäki, joka jaettiin isossajaossa virallisesti kolmeen osaan: Reiviin (Ristola), Harjuun ja Manniseen. Viides talo kylälle muodostui, kun Harju jakautui vuonna 1844 edelleen 1/8 manttaalin Harjuksi ja 1/8 manttaalin Hokkaseksi.

Kankaisten lampuoti oli tyytymätön maan jyvitykseen, ja Ruuhimäen isännät olisivat halunneet enemmän maata. Valitukset maaoikeuteen eivät tuottaneet tulosta, koska isännät olivat jo allekirjoittaneet jakoasiakirjan. Myös senaatti pysytti jaon voimassa.

Jakotoimituksissa erotettiin niin sanottuja liikamaita, jotka jäivät valtiolle. Liikamaille valtiovalta pyrki saamaan uudisasutusta perustamalla niille kruununuudistiloja. Ruuhimäessä kruunulle erotetulle liikamaalle perustettiin vuonna 1849 kylän kuudes talo, Vääräjärven 1/6 manttaalin uudistalo. Osa liikamaasta jätettiin valtion haltuun kruununmetsiksi, joihin perustettiin valtionpuistoja. Kankaisten jakokunnan kruununmaasta julistettiin kruununpuistoksi 3 050,9 hehtaaria vasta vuoden 1906 lopulla. Kruununmaan kokonaispinta-ala oli tuolloin 4 382,7 hehtaaria.

Seitsemäs talo kylälle muodostui väliaikaisesti, kun Manninen jakautui Manniseksi ja Aholaksi vuonna 1855. Talot yhtyivät 13 vuotta myöhemmin, kun Ahola ostettiin takaisin Manniseen.

Ruuhimäen talot olivat kruununtiloja, mutta ne ostettiin perintötiloiksi: Ristola vuonna 1855, Harju ja Hokkanen vuonna 1872 ja viimeisimpänä Manninen vuonna 1874. Harju hävisi kuitenkin jo vuonna 1876, kun se myytiin Hokkaseen. Kankaisten talosta oli tullut jo vuonna 1698 Sysmän komppanian varusmestarin virkatalo.

LÄHDE
Meijän kylä Ruuhimäki, 1999.  Kirjan julkaisija ja kustantaja Ruuhimäki-Seura ry.